Eristeiden vaihto kattoremontin yhteydessä – Milloin se on välttämätöntä ja milloin pelkkä lisäeristys riittää?
Kun kattoremontti on ajankohtainen, huomio kiinnittyy ymmärrettävästi uuteen aluskatteeseen, peltiin ja ränneihin. Katon todellinen ydin piilee kuitenkin vesikatteen alla. Yläpohjan eristeet ovat talosi ”toppatakki” – jos ne ovat märät, painuneet tai liian ohuet, uusi vesikate ei korjaa ongelmaa.
Kattoremontin yhteydessä yläpohjan eristeiden tarkistaminen ja päivittäminen on paitsi järkevää, myös kustannustehokkainta. Katto on joka tapauksessa auki, jolloin eristetilaan on esteetön pääsy. Esimerkiksi vinokattorakenteissa esteetön pääsy eristeisiin on mahdollista vain kattoremontin yhteydessä.
Tässä blogissa käymme läpi:
- Milloin vanhat eristeet pitää uusia
- Milloin pelkkä lisäeristys vanhan päälle riittää
- Mitä hyötyä eristeiden päivittämisestä on
Milloin vanhat eristeet on pakko vaihtaa kokonaan?
Eristeiden täydellinen purku ja uusiminen ei ole aina tarpeen, mutta tietyissä tilanteissa se on ainoa oikea ratkaisu rakennuksen terveyden kannalta. Vanhat eristeet poistetaan (yleensä tehokkaasti imuautolla), jos yläpohjasta paljastuu jokin seuraavista:
- Kosteus- ja lahovauriot: Jos vanha katto on vuotanut tai aluskate on pettänyt, vesi on voinut kastaa eristevillat tai sahajauhot. Kastunut eriste menettää lämmöneristyskykynsä ja muodostaa vakavan home- ja lahoriskin kattorakenteille. Kastuneet eristeet tulee aina uusia.
- Puutteellinen tuuletus: Jos yläpohjan tuuletus ei ole toiminut, asuintiloista noussut lämmin ilma on voinut tiivistyä kondenssivedeksi eristeisiin ja yläpohjan rakenteisiin. Tätä esiintyy useimmiten ns. vinokattorakenteissa sekä vanhoissa taloissa, joissa höyrynsulku on puutteellinen.
- Tuholaisten tuhot: Jos yläpohjassa on asunut hiiriä tai muita jyrsijöitä, eristeet ovat usein täynnä ulostetta, virtsaa ja tuholaisten tekemiä onkaloita. Tämä heikentää eristävyyttä ja voi aiheuttaa hajuhaittoja.
- Vuotava höyrynsulku: Kattoremontin yhteydessä höyrynsulku saadaan korjattua helposti. Eristeet poistetaan ja höyrynsulku teipataan tiiviiksi, minkä jälkeen uusi villa puhalletaan katolle.
Milloin pelkkä lisäeristys riittää?
Jos vanhat eristeet (esimerkiksi sahanpuru tai vanha puhallusvilla) todetaan kuntokartoituksessa täysin kuiviksi, puhtaiksi ja hajuttomiksi, niitä ei tarvitse suotta kärrätä kaatopaikalle. Tällöin järkevin ja edullisin ratkaisu on lisäeristäminen.
- Miten se tehdään? Terveen eristeen päälle puhalletaan uusi, tasainen kerros puhallusvillaa (esim. Ekovillaa tai Huntonia).
- Mitä on huomioitava? Lisäeristystä tehdessä on tärkeää varmistaa, että yläpohjan tuuletusvälit pysyvät auki. Jos uusi villa tukkii tuuletusraot, katto ei enää hengitä, mikä johtaa nopeasti kosteusongelmiin. Kokenut ammattilainen asentaa aina tarvittavat tuulenohjaimet ennen uuden villan puhallusta. Tuulenohjaimien asennus kattoremontin yhteydessä on monin kerroin nopeampaa ja edullisempaa kuin erikseen tehtynä.
Miksi eristeasiat kannattaa hoitaa juuri kattoremontin yhteydessä?
Vaikka lisäeristyksen voi periaatteessa tehdä myöhemminkin, sen tekeminen kattoremontin yhteydessä tarjoaa kolme lyömätöntä etua:
- Työn helppous ja säästö: Kun vesikate on purettu, yläpohjaan on suora näköyhteys ja esteetön pääsy yläkautta. Vanhojen eristeiden imurointi tai uuden villan puhallus onnistuu huomattavasti nopeammin kuin ahtaan tarkastusluukun kautta ryömien.
- Tuuletuksen varmistaminen: Kattoremontissa uusitaan myös aluskate ja rakennetaan asianmukaiset tuuletusraot. Samalla on helppo varmistaa, että eristeiden ja aluskatteen väliin jää riittävästi tilaa ilmankierrolle.
- Rakenteiden kokonaisvaltainen tarkastus: Vain silloin, kun vanhat eristeet otetaan pois ja katto avataan kunnolla, nähdään rakenteiden todellinen kunto.
Eristeremontin konkreettiset hyödyt asukkaalle
Panostus yläpohjan eristeisiin maksaa itsensä poikkeuksetta takaisin. Oikein eristetty katto pitää asuintilojen lämmön sisällä talvipakkasilla ja säästää merkittävästi lämmityskuluissa. Kesähelteillä tilanne on päinvastainen: paksu eriste estää auringon paahteen siirtymisen asuintiloihin, jolloin talo pysyy miellyttävän viileänä.
